Kaivatut kotkat

"Oli jouluaatto, ja kotkien suuressa pesässä vain yksi olento oli enää liikkeessä. Valtaisan huoneen poikki Eris hoputti, ihmetellen kuka se oli, joka ovelle koputti. "Kuka siellä?" hän kysyi, muttei vastausta saanut, mietti, mitä tekisi, muttei avaamatta olla voinut. Siinä portailla, korkean putouksen edessä, oli kori, ja siellä sisällä joku äänessä.

Joululahjaksi toivon...

Eris, feenikssielu, urhea siivekäs, kurkkasi koriin, mitä pelastais. Vauvaksi puettu, korissa hopeatutti suussa, lepäsi korppikotka Voom Voom kuin omassa puussa. Eris hymyili. Niin hauska ja söpö se oli, mutta aseella tähtäsi ja kysyi täytyikö avata tuli. Sormet ja kädet ja siivet ilmassa Eris mietti kunpa voisi petiin kipaista.

Lintu lintua vastaan

Ennen kuin tajusi, saattoi siipiänsä räpyttää Eris oli sidottu, eikä saanut sanaakaan räkättää. Vain istua ja katsoa, kuinka korppikotkat saapuivat, valtasivat Kotkakaupungin, ja miten muut ansaan kaatuivat. Varovasti, hellästi heidät vietiin maan pintaan, korppikotkat tarjosivat hyvän palvelun samaan hintaan. Ajoneuvoihin heidät yönselkään pantiin, sanaakaan ei sanottu, miksi pois vietiin.